Hannu I. Miettinen ja minä

Kun syksyllä 1993 tulin ensimmäiseen pestiini Heurekaan, Hannu oli jo lähtenyt talosta muihin tehtäviin. Vaikka tapasinkin häntä aina silloin tällöin eri yhteyksissä, niin hyvän päivän tuttuutta paremmin en häntä tuntenut.

Pari vuotta sitten Hannu laittoi minulle Facebookiin viestin, jossa hän kertoi seuraavansa suurella mielenkiinnolla Poikkitieteellistä blogiani ja pyysi samalla minua FB-kaverikseen. Yllättyneenä ja imarreltuna tietysti suostuin.

Kommentoimme varsin usein toistemme Facebook-päivityksiä, varsinkin kalasääskien muutto ja pesintä sai aikaan melkein päivittäistä kommenttien vaihtoa. Kävimme myös kohtuullisen runsasta privaattikirjeenvaihtoa, joissa aiheina olivat yleensä fysikaaliset ilmiöt yllättävissä konteksteissa. Hannu kommentoi myös blogiani. Voidaan sanoa, että ystävystyimme niin paljon kuin netin kautta voi toisen kanssa ystävystyä ilman, että viestit ovat mitenkään henkilökohtaisia. Hannu jopa laittoi minulle puhelinnumeronsa, jos jokin asia ei kirjeenvaihdolla selviäisi. Nähtävästi selvisivät, koska ei tullut koskaan soitettua. 

Minut kutsuttiin Heurekaan kahdesti ottamaan valokuvat Heurekan kaikista johtajista. Hannusta, Pellestä ja Annelista. Ensimmäinen kerta oli Pellen läksiäiset, jonne Hannu ei jostain syystä sitten ilmaantunutkaan. Toinen kerta oli Heurekan 25-vuotis juhla, jonne Hannu kyllä saapui, mutta sairauden uuvuttamana kuvauskunto ei ollut paras mahdollinen. Yhteiskuva jäi tälläkin kertaa ottamatta.

Ajattelin, että nyt en jää kokonaan ilman kuvaa. Siksi napsasin lonkalta kuvan Hannusta, kun hän seurasi pyörätuolissa istuen esityksiä Heurekan auditoriossa. Voimien väheneminen oli selkeästi havaittavissa, mutta siitä huolimatta en osannut kuvitella tämän kuvan olevan luultavasti viimeisin Hannusta ainakin julkisesti otettu valokuva. Suruviesti hänen poismenostaan tavoitti eilen 26.5. Hannun ystävät - myös ne netin kautta tutustuneet, joita usein virheellisesti kutsutaan virtuaalisiksi. Kyllä me olemme ihan todellisia.