Himanka vs Enqvist, turhan mones osa

Kyllä Kari Enqvistillekin pärjää väittelyssä, kunhan vain valitsee debattia varten sellaisen Karin sivupersoonan, joka ei sano vastaan. Poikkitieteilijä demonstroi Heurekan 25-vuotis synttäreillä.

Vuosi sitten kirjoittelin Juha Himangan ja Kari Enqvistin surullisen kuuluisasta "ottelusta" filosofiaan ja suhteellisuusteoriaan liittyen. Himanka koki totaalisen tyrmäyksen, "knock outin", suunnilleen kaikkien muiden kuin itsensä mielestä. Joten ei liene mikään suuri ihme, että Himanka on taas revanssin maku suussa kehässä antamassa suhteellisuusteorialle isän kädestä. Ihmeellistä on minusta sen sijaan se, että "Tieteessä tapahtuu" -lehti antaa vielä palstatilaa Himangalle ja jonkinlaisena turhuutena pidän sitäkin, että Kari Enqvist vaivautuu yhdessä Syksy Räsäsen kanssa vastaamaan. Minusta asia on tullut jo kyllin selväksi.

Toisaalta en voi kiistää sitäkään, että tämän epätasaisen kamppailun seuraamisessa olisi jotain alkukantaisen kiihottavaa. Voin hyvin kuvitella, miltä roomalaisista on aikoinaan tuntunut katsella, miten leijonat ja tiikerit ovat raadelleet kristityt riekaleiksi Colosseumin areenalla. Tosin en ole oikein selvillä, kumpi herroista Enqvist ja Räsänen on leijona ja kumpi tiikeri. Ellei sitten yhteiskirjoitus ole näiden petojen hybridin käsialaa, siis joko tiikonin tai liikerin, vanhempien sukupuolista riippuen. Sinänsä urhean, joskin vähän yksinkertaisen oloisen Himangan roolijako on yksikäsitteinen. Hän on vakaumuksensa vuoksi petojen raatelemaksi joutuva kristitty - sitä edes itse tajuamatta. Eiväthän pedotkaan sinänsä pahoja ole. Minkäs ne luonnolleen ja voimilleen mitään voivat.

Kamppailun viimeisimmät iskut, väistöt, suojaukset ja vastaiskut voi käydä lukemassa täältä ja täältä. Jokainen voi tehdä niiden perusteella omat johtopäätöksensä kamppailun pistetilanteesta tässä vaiheessa ja tietysti siitäkin, onko luvunlasku jo menossa.

Kun kerran otin kristityt metaforaksi, niin kovin pitkää aasinsiltaa ei tarvita Tapio Puolimatkaan. Puolimatkaa ja Himankaa yhdistää vielä yhteinen arkkivihollinen, eli Enqvist. Enqvistin ja Puolimatkan skaboja löytää taustoittamisen tarpeeksi netistä googlaamalla, joten niistä ei tässä sen enempää.

Yhteistä Himangalle ja Puolimatkalle on tekstin sekavuus ja oman kannan todistelu runsailla enempi vähempi irrallisilla lainauksilla. Heidän tekstinsä on kuin märkää saippuaa, josta ei saa millään otetta. Mitä kovemmin koittaa puristaa, sitä varmemmin se luiskahtaa kädestä. Usko omasta näkökannasta on kyllä varma, mutta todisteet eivät riitä muuhun kuin juuri uskon vahvistukseksi.

Himangan arvostusta filosofien keskuudessa en tunne, mutta Puolimatkaa pidetään uskovien piirissä hyvinkin syvällisenä ajattelijana ja auktoriteettina. Kun taannoin keskustelin netissä erään uskovan ystäväni kanssa uskon ja tieteen välisistä suhteista, niin hän vetosi Puolimatkaan. Täytyihän tämän alan professorina ja syvästi uskovana olla perillä uskon ja tieteen välisistä suhteista. Kun ehdotin ystävälleni tutustumista myös Kari Enqvistin näkemyksiin, niin hän vastasi, että miten Enqvist ateistina voi tietää mitään uskosta. Sama kuin lukisi raivoraittiin kirjoittamaa viiniarvostelua.

Minä pidän Kari Enqvistiä yhtenä tämän ajan merkittävimmistä sillanrakentajina tieteen, nimenomaan luonnontieteen ja tavallisen yleisön välillä. Hänen sarkastinen ja välillä aika omahyväinenkin tyylinsä ei selvästikään miellytä kaikkia. Varsinkaan ei niitä, jotka ovat joutuneet Karin jab-lyöntien kohteeksi. Kun Kari itse erehtyi muutama vuosi sitten antamaan vasemmalla kädellä  lausunnon vappupallon fysiikasta, niin Hesarin mielipidepalsta täyttyi vahingoniloa pursuvista kommentteista.

Kari Enqvistin kanssa olen korkeintaan hyvän päivän tuttu, Syksy Räsäselle olen sanonut kerran Heurekassa kättäpäivää. Syksy Räsäsen kirjoitusboikottia Tiede-lehteen vastalauseena Marko Hamilon mielipiteille en noteerannut suorituksena kovin korkealle. Molemmat kosmologit ovat kuitenkin hyviä kirjoittajia, sellaisia, jollaiseksi olisin itsekin halunnut tulla. Valitettavasti olen tässä jäänyt samalle poikkitieteelliselle piirikunnalliselle tasolle kuin Juha Himanka. Tapio Puolimatka taas painii ihan omassa lajissaan ja sarjassaan, joihin kumpaankaan minulla ei ole pääsyä.