tiistai 27. toukokuuta 2014

Vaalien jälkipeli


EU-vaaleissa kävi miten kävi. Tuli voittoja, torjuntavoittoja ja voitoksi kääntyviä tappiota. Yläpään osalta tulokset yllä. Kaikkiin skaboihin kuuluu kuitenkin spekulaatio. Miten olisi käynyt, jos olisi tehty toisin tai säännöt olisivat olleet vähän toisenlaiset. Näin yhtä hyvin lätkän loppuottelussa kuin EU-vaaleissakin.

Vaalimatematiikka on periaatteessa aika helppoa. Puolueen tai vaaliliiton äänet lasketaan yhteen. Eniten ääniä saanut saa suhdeluvukseen äänien summan, toiseksi eniten ääniä saanut tämän jaettuna kahdella, kolmas jaettuna kolmella ja niin edelleen. Sitä kutsutaan D’Hondtin_menetelmäksi.

Ollessani vielä koulussa matematiikan opettajana lasketutin aika usein oppilailla spekulatiivisia vaalituloksia. Varsinkin taulukkolaskenta-ohjelmilla se käy kohtuullisen näppärästi. Samalla oppilaat oppivat lukemaan taulukoita ja tekemään sen perusteella esimerkiksi suuruusluokkiin liittyviä päätelmiä.

Vaaleissa ensimmäinen valitsematta jäänyt oli Kokoomuksen Petri Sarvamaa. Kun hänen ja viimeisen valitun SDP:n Miapetra Kumpula-Natrin välinen ero suhdeluvuissa oli 8 577,50, niin ihan tipalla ei Sarvamaan putoaminen ollut. Urheilutermein rima tuli alas reilusti.

Spekuloidaan hieman, miten olisi pitänyt mennä toisin, jotta Sarvamaa olisi päässyt lävitse. Kun Kumpula-Natri oli demarien numero kakkonen ja Sarvamaa kokkarien nelonen, niin heidän suhdelukujensa jakajat ovat erit. Kokoomuksen olisi pitänyt saada 34310 ääntä enemmän, jotta Kokoomus olisi saanut neljännen paikkansa. Sama tulos olisi tullut, jos SDP olisi saanut 17155 ääntä vähemmän. Vastaavasti Kristilliset olivat "vain" 15 759 äänen päässä Essayahin läpimenosta, joten absoluuttisesti Kristilliset olivat jopa lähempänä ensimmäsiestä paikastaa kuin Kokoomus neljännestään. Suhteellisesti ottaen toki päinvastoin. Kristilliset olisivat tarvinneet 17,4 % lisää ääniä, Kokoomus vain 8,8 %.

Muut olivat sitten jo niin kaukana, että en viitsinyt laskeskella niiden muutostarpeita lisäpaikan saamiseen tai sen saadun paikan menettämiseen.

Toinen mahdollisuus Sarvamaalla päästä läpi olisi ollut oman ääniosuuden kasvattaminen. 5 960 ääntä lisää, niin Sarvamaan ja Virkkusen välillä olisi heitetty lanttia siitä, kumpi menee lävitse ja kumpi jää rannalle ruikuttamaan.


Jos vaalit olisivat olleet puhtaat henkilövaalit, niin päästäänkin oikein kunnon spekulaatiohin. Se tarkoittaa sitä, että realiteeteilla ei ole niin väliä. Kun vaaliliittoja ei ollut, niin millään puolueella ei ollut mitään erikoista syytä keskittää ääniä yhdelle tai kahdelle ehdokkaalle. Kolme nyt valittua meppiä olisi kuitenkin vaihtunut, jos vaalit olisivat näillä äänestystuloksilla olleet puhtaan henkilövaalit. Persut olisivat saaneet Pyrrhoksen voiton. Halla-ahon suuresti toivoma RKP:n ja Vihreiden putoaminen olisi toteutunut, mutta lapsena pesuveden mukana olisi mennyt myös Sampo Terho. Keskuta olisi saanut peräti neljä paikkaa, Vassarit yhden lisää ja suuren henkilökohtaisen äänimäärän kerännyt Sari Essayah olisi mennyt heittämällä lävitse.



Vaaliliittoja ei ollut. Jos ei ole ihan numerotaidoton, niin taulukosta voi helposti päätellä, että Kristillisten vaaliliitto kenen tahansa kanssa olisi vienyt Sari Essayahin takaisin Brysseliin. Kokoomuksen kanssa solmittu vaaliliitto olisi antanut yllä näkyvän tuloksen. Kokoomukselle siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Päinvastoin Sarvamaan paikka olisi ollut entistä kauempana. Korholalle en näköjään ole jaksanut laskea uutta suhdelukua, mutta sillä ei ole mitään väliä tuloksen kannalta.


Jos hallitus olisi muodostanut oman vaaliliittonsa ja oppositio omansa, niin tulos näyttäisi yllä olevalta. Tällä spekulaatiolla Sarvamaakin pääsisi vihdoin ja viimeim lävitse. Essayah tietysti äänirohmuna olisi suhteellisilla äänillä kolmantena.  Torvalds ja Terho jäisivät rannalle, joten Halla-ahon spekulaatiossa tästä voitaisiin sanoa, että kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu.

4 kommenttia:

Laarditaistelija kirjoitti...

Olisikos ihan hölmö homma, että EU-vaalit olisivat puhdas henkilövaali? Äkkiseltään ajateltuna tuntuisi, että ei välttämättä ollenkaan.

Timo Suvanto kirjoitti...

Ainakin se johtaisi taktikointiin ja äänestäjien manipulointiin. Pahimmassa teoreettisessa mallissa ylivoimaisesti eniten ääniä saanut puolue jää paikoitta, jos äänet sillä ovat tasaisesti jakautuneet ja muut keskittävät. Tietenkin voitaisiin koko puolueajattelu jättää sivuun ja vaali olisi tosiaan puhdas henkilövaali. Silloin varmaan raha jylläisi vielä paljon nykyistä enemmän. En näe oikein mitään etua puhtaasta henkilövaalista. Joku muu voi nähdä.

Late kirjoitti...

Kukaan varsinaisista kristillisyydellä ratsastavista ei päässyt lävitse. Ehkä sekin kertoo jostain?

Laarditaistelija kirjoitti...

Ajatukseni lähti jostain semmoisesta, että suomalaiset puolueet ovat ohjelmineen ja näkemyksineen suuntautuneet lähinnä Suomen omaan politiikkaan, kun taas EU-parlamentissa tehdään Eurooppa-politiikkaa, joka on mielestäni aika eri asia. Näin ollen, kun Eurooppa-asioiden ajamiseen ei ole vaaleissa omia kotimaisia ryhmiä, vaan valinnat tehdään kotimaan politiikan puolueiden mukaan, ajattelin, että ehkä nuo ovat kuitenkin enemmän yksilövaalit kuin Suomen eduskuntavaalit, kansanedustajien valintaan puoluevaali toki istuu oikein hyvin.

Mutta eipä tuo ajatus sen pidemmälle ollut mietitty. Ehkä puoluevaali on kuitenkin ihan siedettävä ratkaisu myös EU-vaalissa, jatkettakoon toistaiseksi niin.

Oli miten oli, oma ehdokkaani pääsi läpi, onkohan se vanhenemisen merkki, kun äänestän nykyään usein niin valtavirtaehdokkaita, että muutkin äänestävät heitä? Nuorempana en koskaan saanut ehdokastani läpi mihinkään, ja mielestäni äänestän edelleen ihan samoilla periaatteilla kuin silloinkin.